Ruuhkamaksujen käyttöönottoa on suunniteltu mm. Helsingin, Tampereen ja Turun seuduille (LVM MAL2019).

Allekirjoita aloite!
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/8504

Turkua ei tule rakentaa autoilijan, pyöräilijän, kävelijän tms. yksittäisen liikkumistavan perusteella. Kaikkia liikkumismuotoja pitää voida käyttää ja kukin valitsee itselleen sopivan vaihtoehdon.

Lyhykäisyydessään kaupunkipyöräjärjestelmän ideana on lyhytaikainen polkupyörän lainaus, voit lainata pyörän miltä tahansa asemalta ja palauttaa mille tahansa asemalle. Palvelu tulee olemaan maksullinen, mutta hintoja ei ole vielä päätetty.

Kaupunkilaisten käyttöön tulisi 300 pyörää ja kolmisenkymmentä asemaa. Asemat kattaisivat alueen Turun linnalta keskustaan, ja siitä edelleen Kupittaalle.

Kiinteistöliikelaitoksen johtokunta päätti 7.12.2017 hyväksyä liikennesuunnitelman ja ne liikennesuunnitelmaotteet, joiden hyväksyminen ei poista autopaikkoja ja päätti palauttaa ne liikennesuunnitelmaotteet uudelleen valmisteltavaksi, joiden johdosta poistuu autopaikkoja sen selvittämiseksi voidaanko kaupunkipyöräasemien paremmalla sijoittelulla vaikuttaa poistettaviksi ehdotettujen pysäköintipaikkojen kokonaismäärään vähentävästi. Lisäksi johtokunta edellytti, että selvitetään jo ensivaiheessa kaupukipyöräasemien sijoittamismahdollisuus Ylioppilaskylän alueelle.

Päätös asiassa syntyi äänin 9-1, 3 poissa.

Mahdollisuus määrätä liikennevirhemaksu jo pienestä 1km/h ylinopeudesta. Tässä kohdassa esityksen tekijät ovat varmasti polkupyöräilijöitä tai heillä ei ainakaan taida olla mitään kokemusta autoilusta.

Peltipoliisit aiheuttavat jo sen, että osa autoilijoista ei keskity ajamiseen vaan varmistavat jopa äkkijarrutuksillaan sen että kamera ei välähdä. Syitä voi olla monia mutta yksi on se ettei tiedetä mikä nopeusrajoitus on voimassa sillä hetkellä. Jos nopeusrajoitus on 80km/h ja autoilija ajaa juuri tuota nopeutta, niin kameran kohdalla todella monella autoilijalla jarruvalot välähtää. Nopeutta halutaan vaistomaisesti pudottaa. Tästä aiheutuu haittaa liikenteen sujuvuudelle ja aiheuttaa useasti myös vaaratilanteita.

Mikäli tämä esitys menisi läpi, niin kaikki alkavat ajaa selvästi alle nopeusrajoitusten. Ei pyritä lähellekään sitä, ettei vahingossa tule sakkoa. Tämä pahentaa tilannetta entisestään.

Ajonopeuden sijaan pitäisi kiinnittää enemmän huomiota ajotyyliin ja muihin selkeisiin ja räikeisiin rikkomuksiin. Esimerkiksi sopii hyvin tähän ajankohtaan sumuinen ja sateinen keli, jota onkin jatkunut jo pitkään. Ohitustilanteissa pitäisi ajaa riittävän kauas ennen kun palaa takaisin omalle kaistalle. Ei palata kaistalle, niin että ohitettavan auton tuulilasissa nastat paukkuu ja tuulilasi täynnä kuraa.

Myös vilkun käyttöön voitaisiin käyttää valvontaresurseja. Toki ylinopeuden valvonta on helppoa ja automatisoitua. Näin nopeudenvalvonnalla on helpointa kerätä rahaa valtion kassaan. Jos kuitenkin mentäisiin turvallisuus edellä!

Pitäisikö koko nopeusrajoitus-asia miettiä uudelleen? Onhan sillä työllistävä vaikutus kun 100km/h-liikennemerkit vaihdetaan kaksi kertaa vuodessa 80km/h-liikennemerkkeihin. Mutta onko siinä järkeä, mielestäni ei. Yksinkertaisesti voisi olla yhdistelmämerkki jossa näkyy molemmat nopeudet ja alla lisäkilpi mikä kertoo milloin nopeusrajoitus on voimassa. No ehkäpä tuokaan ei ole järkevää, koska nykyään voi ainakin täällä etelässä olla myös joulukuussa kesäkelit.

Pitäisikö harkita uusia järkeviä liikennemerkkejä, voisiko olla liikennemerkki joka osoittaa että nopeus on tällä katuosuudella 80-100km/h kelin mukaan. Kesäkelillä kuivaa ja näkyvyys hyvä, voi ajaa 100km/h. Tällöin ei tarvitse ajaa edes talvella 80km/h, mikäli joulukuussa on kesäkeli. Lisätään vastuuta autoilijoille, silloin kun käytössä on joustavat nopeusrajoitukset liikenne sujuu turvallisesti. Mikäli on todella huono keli silloin voisi jo pienestäkin ylinopeudesta sakottaa.

Uusi vähimmäisnopeudesta kertova liikennemerkki sisältyy ehdotukseen. Merkkiä voinee käyttää tilanteissa, joissa halutaan kieltää esimerkiksi traktorit katuosuudella.
Tosin tämä merkki on jännä, jos keli on niin huono ettei voi ajaa sen osoittamaa nopeutta vaarantamatta liikennettä… Niin sakko napsahtaa 🙂

http://www.ts.fi/teemat/auto+ja+liikenne/1074186404/Monkijoiden+suosio+kasvaa+kohisten

Liikenne / Turun Sanomat / MARJA HEIKKILÄ

Mönkijä valloittaa monipuolisuudellaan: se on oiva apuväline risusavotassa tai lumitöissä, sillä luontuvat asiointimatkat peräkärryn kanssa ja sillä voi nauttia ajelusta liikenteessä tai maastossa kesät talvet.

Suomen lainsäädännössä mönkkäreistä tai mönkijöistä ei ole mainintaa. Ne kuuluvat kevyisiin nelipyöriin (L6e) ja nelipyöriin (L7e) ja näihin luokkiin mahtuvat niin mopomönkkärit, mopoautot, katumönkkärit kuin elämysautotkin. Tieliikenteeseen näitä ajoneuvoja on rekisteröity kaikkiaan kymmenisen tuhatta

Rekisteröimättömiä työ- ja maastomönkijöitä on ollut jo vuosia, mutta tieliikenteeseen niitä on voinut tietyin ehdoin rekisteröidä vuodesta 2003 alkaen.

Viime vuonna isoja katumönkijöitä ensirekisteröitiin liki 3 200 kappaletta eli 70 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin.

– Tällekin vuodelle odotetaan kovia kasvulukuja, joidenkin ennusteiden mukaan saatetaan yltää 5 000 mönkijän myyntiin, myymäläpäällikkö Petri Romu Bike Worldin Raision myymälästä arvelee.

Edelleenkin työkäyttöön mönkijöitä ostetaan enemmän kuin tieliikennekäyttöön.

– Eritoten tämä on aikuisten miesten juttu. Moottoripyörällä kukaan ei voi tehdä mitään todella hyödyllistä ja järkevää. Mönkkäri on kätevä monissa piha-askareissa ja hupikäyttö tulee siinä sivussa. Lisäksi se on helpompi myydä kotiväelle kuin esimerkiksi moottoripyörä, Romu kertoo.

Uusi katumönkkäri maksaa keskimäärin lihavat 10 000 euroa, kalleimmat ovat 20 000 euron tietämillä. Tieliikennekäyttöön rekisteröitävistä mönkkäreistä maksetaan autovero, joka nostaa hintaa.

Läheskään kaikkia isoja mönkkäreitä ei voi rekisteröidä tieliikennekäyttöön, eikä ainakaan ilman tehorajoitusta.

– Mikäli ajoneuvossa on EU-tyyppihyväksyntä, se on hyväksytty tieliikennekäyttöön jossakin muussa Euroopan maassa tai se muuten täyttää vaaditut ehdot, se on mahdollista rekisteröidä tieliikenteeseen, katsastusaseman päällikkö Janne Koskelainen A-katsastuksen Uhrilähteenkadun toimipisteestä sanoo.

Katumönkkäreiden moottorin kuutiotilavuutta ei ole rajoitettu, sitä vastoin tehoa saa olla enintään 15 kW:a. Mopomönkijöissä puolestaan saa olla enintään 50-kuutioinen moottori.

Yksinkertaisesti hauska peli

Turkulainen Tomi Viitanen hankki 400-kuutioisen katumönkkärin kolme vuotta sitten lievittämään moottoripyörästä luopumisen tuskaa.

– Tämä on tällainen isojen poikien leikkikalu; korvaa pitkälti moottoripyörän, mutta on paljon edullisempi ylläpitää ja lisäksi tällä voi tehdä jotakin hyödyllistäkin, Viitanen perustelee.

Peräkärryn kanssa voi ajaa vaikka puita metsästä, viedä roskia kaatopaikalle ja aurata jääkenttiä. Siinä sivussa voi mönkkäriä hyödyntää harrastekäyttöön ja lapsetkin voivat harjoitella ajamista suljetulla alueella.

Mönkkärin ajamisessa ei ole mitään samaa kuin moottoripyörässä eikä mitään samaa kuin autossa.

– Ajo-ominaisuudet ovat kaukana prätkästä. Tässä on ihan oma tuntumansa – ne tietävät, jotka ovat ajaneet. Tällä ajaminen on yksinkertaisesti hauskaa, hän hehkuttaa.

Moottoritielläkin isolla mönkkärillä voi viillettää, mutta omiaan tämä on hiekkateillä ja mutkateillä sekä tietysti maastossa. Katumönkkärin kuljettaminen vaatii vähintään henkilöautokortin, moottoripyöräkortti ei siihen riitä.

Katsastettava kuten autot

Nelipyörä ja kevyt nelipyörä -luokkiin kuuluvien mönkkäreiden säädökset poikkeavat melkoisesti esimerkiksi mopo- ja moottoripyöräsäädöksistä, toisin kuin yleisesti luullaan. Yksi merkittävä ero on määräaikaiskatsastus. Mopoja ja moottoripyöriä ei tarvitse katsastaa, sitä vastoin mopoautot, mopomönkkärit, katumönkkärit ja elämysautot pitää katsastaa kuten henkilöautot. Ensimmäisen kerran kolmantena vuonna ja toisen kerran viidentenä vuonna käyttöönottopäivästä ja sen jälkeen vuosittain, Janne Koskelainen muistuttaa.

Itse katsastus suoritetaan samojen periaatteiden mukaan kuin autoillakin, tosin soveltuvin osin. Jarrut testataan koeajolla, sillä jarrudynamometrillä ei niitä kyetä testaamaan. Samoin iskarit testataan käsituntumalla. Koeajossa katsastusmies arvioi myös, vastaako ajoneuvon teho rekisteriotteeseen merkittyä tehoarvoa.

Lisäksi mönkijöille tehdään päästömittaus. Niillä on omat päästörajat, jotka vastaavat autojen 1986-92 vuosimallien päästöarvoja, Koskelainen kertoo.

Niin ikään syynätään valot ja niiden suuntaus, renkaat ja pyörien tuennat.

Vielä toistaiseksi katsastuskokemuksia on varsin vähän; ensimmäisiä määräaikaiskatsastuksia tehtiin viime vuonna.

– Teknisesti nämä näyttäisivät olevan varsin hyvässä kunnossa, ongelmia on lähinnä ilmennyt rengastuksissa ja joissakin malleissa päästörajojen suhteen, Koskelainen kertoo.

Tomi Viitanen katsasti mönkkärinsä ensimmäistä kertaa viikko sitten ja kaikki oli kunnossa.

– Sinänsä lienee paikallaan, että näitä katsastetaan, mutta esimerkiksi viiden vuoden välein riittäisi. Koko katsastamisessa on rahastuksen makua, sillä se on samanhintainen kuin henkilöautolla.

– Mönkkäreillä ajetaan vuosittain vain vähän, minulla kilometrejä on kertynyt vain viitisen tuhatta kolmessa vuodessa. Lähinnä näillä ajetaan taajamissa, harva lähtee mönkkärillä Helsinkiin.

Tieliikennekäyttöön rekisteröitävissä ajoneuvoissa liikennevakuutus on pakollinen. Mönkkäreihin saa myös kaskovakuutuksia.

Maasto- ja työmönkkäreitä ei tarvitse katsastaa, sillä yleisellä teillä niillä saa ajaa vain siirtymäpätkiä. Liikennevakuutuksen niihinkin voi hankkia vahingon varalta. Mahdollisessa onnettomuudessa vakuutus korvaa vastapuolelle aiheutetut henkilö- ja ajoneuvovahingot sekä itselle aiheutuneet henkilövahingot.